Hyvää alkanutta vuotta! Muutto sujui niin tuskaisesti kuin muutot yleensäkin (ja taas vannottiin että hävitetään kaikki ylimääränen tavara) mutta nyt asustellaan tyytyväisenä uuden katon alla. Joulukuun alussa täällä näytti vielä tältä:

Netti alkoi toimia hämmentävän nopeasti: KOLMESSA VIIKOSSA: Kunnes se lakkasi toimimasta pari viikkoa siitä. Muutaman päivän päästä tuli setä irrottamaan jonkun osan jostain puhelinpiuhasta ja sitten taas toimi. Paitsi kun ei toimi, eli päivittäin on muutamia katkoksia. Pääosin siis kuitenkin toimii, eli ei takerruta siihen.

Koirilla on juoksut alkamassa, korvat häviää pihalla aina siihen malliin.. Ärsyttävää joo, mutta onneksi vain kahdesti vuodessa. Ilmeisesti Papu on nyt jossain kirjoissa Ranskan kennelliitossa koska saatiin ensimmäinen kennelliiton lehti! Papereita ei ole näkynyt mutta jospa ne sieltä tulisivat. Agilitytreenejä ei ole ollut pariin kuukauteen kun lunta on välillä sadellut ja kenttä ollut jäässä. Ollaan sumplittu parin cernissä työskentelevän miehen kanssa (jotka siis myös treenaa meidän seurassa) että perustetaan cerniin oma agilitykerho. Cernin alla on siis työntekijöiden erilaisia klubeja tanssista ratsastukseen ja rugbyyn ja sieltä saadaan ilmeisesti hieman rahoitustakin esteisiin yms. Katsotaan mitä siitä sukeutuu..

Oli täällä tosiaan luntakin ihan kunnolla! Pulkkailtiin kovasti Lucan kanssa ja tytöthän nyt tykkää lumesta kuin hullu puurosta =) Tässäpä pari otosta Juralta kun ystäväni Annakaisa oli käymässä Suomen savosta ja muisti ottaa kameran mukaan, toisin kuin minä.

Tänään ja huomenna muutetaan joten työllä ja vaivalla saatu nettikin täytyy katkaista. TOIVOTTAVASTI uudessa kodossa saadaan systeemit toimimaan nopeammin kuin tässä, mutta todennäköisesti ainakin muutaman viikon mittainen bloggailutauko on edessä.

Kävin Papun kanssa gonioskopiassa ihan kaiken varalta (tiedä vaikka miehiin pääsee), se goniodysplasia on nyt täällä päin Eurooppaa niin pelätty juttu. Papsu on täysin terve siltä(kin) osin. Sattui kiva lääkäri joka oli tehnyt gradunsa gonioskopiasta ja sillä tehtävistä löydöksistä. Hän oli sitä mieltä ettei goniodysplasia johda glaukoomaan, mutta kertoi olevansa suunnilleen ainoa joka sitä mieltä on.

Ja jippii me saadaan Papun kanssa vuoden alusta AGILITYLISENSSI!! Vihdoin ja viimein, on sitä odotettukin =)

Luca täytti vuoden maanantaina ja sunnuntaina juhlittiin! :

Oltiin yksi aamupäivä lenkillä ja koska oli niin nätti syksyinen sää niin nappasin kameran mukaan =)

Me löydettiin vihdoin sopiva talo (vuokra, kuten tämäkin) St Geniksestä. Kylä on paljon lähempänä niin Cerniä kuin agility-ja rugbytreenejäkin ja talo on vaivaiset kolme vuotta vanha ja samankokoinen kuin tämäkin, piha on vain pienempi. Muutetaan siis marras-joulukuun vaihteessa! Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä, niin mukavaa kuin tässä onkin ollut asua, on tässä omat, talon iästä johtuvat harminsa.

Koska tuntuu että kaikki matkustelee joka paikkaan niin päätettiin mekin liikahtaa jonnekin täältä kylä-idyllistämme ja buukattiin hotelli Pariisista tammikuun alkuun muutamaksi yöksi. Minulla tietysti vilkkuu mielessä alennusmyynnit.. =) Täällä pitää käydä ainakin. Me ei olla täällä olo-aikana (miten tuo kirjoitetaan oikein?!) käyty missään muualla kuin Baskimaalla silloin viime keväänä ja Italiassa kerran Torinossa ja pari kertaa pizzalla nopeasti. Toisaalta ollaan kyllä koitettu kierrellä Sveitsin kaupunkeja (ainakin Zurich, Basel, Bern, Lausanne, Montreux). Ranskassa on käyty Lyonissa ja Grenoblessa isommista paikoista ja pieniä toki enemmän. Annecy on mainitsemisen arvoinen paikka ja se onkin vakiokohde vieraiden kanssa, kesällä ainakin. Yvoire on myös tosi kaunis keskiaikainen kylä Genevejärven rannalla, pari kuvaa sieltä kesältä 2008:

Tuonne ei kannata mennä sunnuntaisin, se on tupaten täynnä turisteja. Montreux on mahtavan upea (oliko tarpeeksi ylistystä?) kaupunki Genevejärven toisessa päässä. Siellä muuten Mannerheim asusteli ja kirjoitti muistelmiaan mutta meni kuitenkin kuolemaan Lausanneen, mikä sekin on kyllä vallan mainio paikka. Montreuxsta löytyy Mannerheim-puisto jossa on muistopatsas Marsalkan kunniaksi. Tässäpä siitä todisteita:

Myös arvoisa mr. Freddie Mercury asusteli Montreuxissa ja vietti siellä viimeiset elinkuukautensa ja toki hänelläkin on kaupungissa muistopatsas ja mielestäni aika paljon näköisempi kuin Mannerheimin:

Tähän loppuu Sveitsi-Ranskan matkailunedistämiskeskuksen lähetys tältä erää. Lähti juttu vähän rönsyilemään, mutta välillä näin =)

Ei täällä sentään vielä niin kylmä ole kuin Suomessa kuuluu olevan, onneksi =)

Bloggailu on jäänyt viime viikkoina kun on muka taas niin kovin kiireistä... Oltiin tyttöjen kanssa Grenoblessa seance de confirmationissa joka oli siis viimeinen etappi tänne rekisteröinti-prosessissa. Kyseessä oli hieman kuin näyttely; tuomari tutki koiran, hampaat yms ja katsoi liikkeet jonka jälkeen päätti hyväksyykö koiran Ranskalaiseksi vai ei, toisin sanoen onko koira rotumääritelmän mukainen. Meidän koirat oli, koska saatiin rasti ruutuun ja paperit eteenpäin kennelliittoon. Jee! Tuomari (ja muutama muukin viereisissä kehissä oleva tuomari) kyseli ihmeissään mitä nää on ja onko nää nyt niitä mitä Obamalla on.

Oltiin myös agility-näytöksessä Annecyn lähellä olevassa kylässä missä oli jotkut markkinakinkerit, näytös oli siis meidän seuran ja Annecyn seudun koirakerhon järjestämä. Oli ihan mielettömän kaunis paikka lammen rannalla vuorten vieressä! Hauska päivä oli. Tehtiin paria rataa useamman kerran ja katsojat saivat valita suosikkinsa ja maksaa siitä hyvästä että koirakko meni uudestaan, rahat meni siis hyväntekeväisyyteen. Cami oli monen lemppari ja juoksenteli useampaan otteeseen =)

Agilitytreenejä on ollut taas vähän vaihtelevasti. Niin. Ja se Papun ja minun lisenssi. Ollaan tosiaan alkuvuodesta asti sitä odotettu. Järkeilin yksi päivä että pitäisihän minun saada kisata myös Suomalaisella lisenssillä kaiken järjen mukaan ja laitoin s-postia meidän seuran agilityvastaavalle että onko hän ihan varma ettei Suomen lisenssi muka riitä, aikaisemmin siis oli. Nyt sain vastauksen että tottakai, hae vaan sieltä! Helpommin saat. AAAAARGH. Päätin siis että maksan Suomen lisenssin ensi vuoden alusta.

Koiriin liittymätön juttu vielä: Pari päivää sitten alkoi tulla kummallisia puheluita meidän lankapuhelimeen (ne on täällä tosi yleisiä, itse asiassa kaikilla varmaan on vielä lankapuhelin kun nettikin tulee sitä kautta). Ihmiset soittelivat rikkinäisistä televisioistaan! Yhden puheesta ymmärsin että hän on netistä löytänyt tämän meidän tv-huoltamon puhelinnumeron. Paras oli mielestäni eräs nainen joka soitti kolme kertaa peräkkäin, joka kerta kerroin, että tämä EI ole tv-huolto, tämä on meidän kotinumero, sinulla on väärä numero. Ei tuntunut menevän jakeluun, koska kolmannella kerralla hän totesi lopuksi moittivasti että "kannattais opetella ranskaa paremmin jos meinaat yritystäkin täällä pyörittää". TÄMÄ EI OLE TV-HUOLTO!!!!!

Meillä jäi Papun kanssa näyttelyreissu väliin koska perheen pienimmäinen meinaa sairastaa eli jäätiin kotiin parantelemaan. Tomi ja Cami sen sijaan olivat agilitykisoissa niinkuin pitikin ja ihan hyvillä mielin saivat kotiin palata! Camilla oli neljä starttia joista se voitti kaksi ja tuli toiseksi yhdessä. Ensimmäiseltä, epäviralliselta "harjoitusradalta" tuli hylsy, mutta sillähän ei ole mitään väliä =)

Toinen sija tuli hyppyradalta, voitto perus-kakkosluokasta ja toinen voitto Ranskan Grand Prixistä joka on kaikille luokille avoin. Samoin hyppyrata oli kaikille. Kisat oli kuulemma yllättävän hyvin järjestetty ranskalaisten järjestämiksi, esim. aikataulu piti varsin hyvin. Täston hyvä jatkaa =)

Silloin on luvassa siis Camin ekat agilitykisat Ranskassa ja Papun kanssa suunnataan Sveitsin puolella missikisoihin. Kyseessä on Spanieleiden erkkari johon on tulossa ihan kivasti vesikoiraihmisiä muistakin maista. Tänään on parin viikon tauon jälkeen agilitytreenitkin, hyvä varmaan edes muutama este näyttää Camille ennen kisoja =)

Meillä alkoi Rugby-kausi, huomenna on eka peli Yverdonissa. Saas nähdä miten käy, meidän joukkueessa on useampi loukkaantuminen joten aika vajaalla miehityksellä mennään..

Kirjoittelin parille vesikoirafoorumille Goniodysplasiasta mitä on siis löydetty Sveitsissä muutamalta vesikoiralta. Minulla on tosi vähän faktaa kyseisestä silmäsairaudesta, enempi tietoa saan parin viikon päästä kun menen (ihan varuiksi) tyttöjen kanssa gonioskopiaan. ILMEISESTI kyseessä on silmän rakennevika joka saattaa ihan pahimmassa tapauksessa aiheuttaa glaukooman. Yksi perro koki tämän kohtalon valitettavasti ja siltä piti poistaa toinen silmä. Tuskin tuosta nyt kannattaa alkaa panikoimaan, mutta mielelläni oppisin asiasta lisää, varsinkin millä tavalla se tulisi ottaa huomioon jalostuksessa. Eräältä taholta kuulin, että jos yhdistää koiran jolla tuo vika on muttei ole sairas, koiraan jolla ei ole, riski sairastua glaukoomaan olisi yhtä pieni kuin jos käyttää kahta täysin "puhdasta" koiraa. Mutta en nyt lähde spekuloimaan enempää kun ihan puhdasta faktaa minulla ei ole.

Meillä muuten on tullut jo toinen vattusato (lue: muutama marja) tälle kesälle! =)

Tomi on kiipeämässä Mt Blancille joten kutsuin pari miehenpuolta kylään Lausannesta. Kun kissa on poissa niin... Hahhahhaa, ettepä varmasti arvanneetkaan että kyse on koirista. Mutta siis ihastuttavat Zopenco ja Fandango tulivat moikkaamaan tyttöjä iltapäiväksi omistajansa Evan kanssa. Hauskaa se on aina huomata että perrojen "perromaisuus" on maitten rajoista riippumatonta. Ensin vähän katsellaan että mitäs tyyppejä nyt on kun meille tungette, sitten nuuskutellaan ne tyypit ja omistaja (ja pusutetaan omistaja), leikitään (ja vähän flirttaillaan) ja kohta ollaan jo ihan sinut ja lötkötellään rauhassa.

^Zopenco, oikealla, on Fandangon isä. Molemmat pojat harastavat koiratanssia ja agilitya ja Fandango varsinkin on kunnostautunut näytelmissä.

Mukavaa oli ja treffaillaan vamasti enemmänkin lähiaikoina!

Ainiin pitää laittaa vielä kuva Papusta joka halajaa selvästi vesille:

Sitä ei siis mitenkään aselteltu tuohon vaan se ihan itse istahti renkaan päälle.

Kuvapläjäys Alpeilta